AC Oulun kapteenina kuluneella kaudella toiminut Mike Peltola antoi Sinitähdille haastattelun, jossa käytiin läpi sekä mennyttä että tulevaa. Urallaan AC Oulun lisäksi mm. Vaasan Palloseuraa, HJK:ta ja norjalaista Bodö/Glimt'ia edustanut "Maikki" paljasti, että Atlantis-peli jäi hänen viimeisekseen 15 vuotta kestäneellä ammattilaisuralla.

Kausi 2006

Mitkä tekijät ratkaisivat tällä kaudella sen, että nousu vihdoin tapahtui?

- Edellisiin vuosiin verrattuna laadukkaampi ja laajempi pelaajamateriaali, valmentaja Suomen huipulta sekä joukkueessa/joukkueen ympärillä vallinnut hyvä työskentelyilmapiiri.

Otit kauden aikana 8 keltaista korttia ja yhden punaisen. Tuliko henkilökohtainen ennätys?

- Kyseenalainen ennätys tuli tehtyä kirkkaasti.

Oliko RoPS-pelin punainen kortti "oikeusmurha"?

- Väitän, että kokeneempi tuomari olisi tehnyt toisenlaisen ratkaisun…

Kommentit varsinkin loppukauden maalien myötä kannattajien kulttipelaajaksi nousseesta Dragan Pejic'stä?

- Dragan ei noussut syyttä fanien suosikiksi. Dragan pelasi huikean hienon loppukauden. Luulen, että Vapahtaja ei ollut parhaassa fyysisessä kunnossa meille tullessaan, mikä osaltaan hidasti sopeutumista. Mutta parhaat nostavat päätään, kun tärkeimmät pelit alkavat…

- Kentän ulkopuolella Dragan on tosi reilu, sympaattinen ja hauska kaveri.

Norjan aika

Parhaat muistot Norjan vuosilta?

- Eräillä joukkueilla oli erityisen hyvä tunnelma kotiotteluissaan. Ensimmäisenä tulevat mieleen vierasottelut Lilleströmiä ja Vålerengaa vastaan. Muistan vieläkin ne kylmät väreet, jotka kulkivat selkäpiissäni marssiessani kentälle loppuunmyydylle Åråsenin stadionille Lilleströmiä vastaan. Pelaajat vastaanotti valtava melu, soihtuja ja muuta asiaan kuuluvaa rekvisiittaa.

- Norjassa olen myös pelannut suurimmalle yleisölle urani aikana. Kyseessä oli vierasottelu Rosenborgia vastaan ja katsojia oli hieman yli 20 000.

Miten vertailisit Veikkausliigaa ja Norjan pääsarjaa?

- Norjan Tippeligan on todella fyysinen sarja. Pelaajat ovat fyysisesti todella kovassa kunnossa ja tämän huomasi myös treenikulttuurissa. Norjassa siis treenattiin paljon ja ainakin seurassani (Bodö/Glimt) pelaajien fyysisiä ominaisuuksia testattiin säännöllisesti. Lisäksi pelaajien asenne ja ammattiylpeys olivat hyvällä pohjalla. Nämä tekijät antoivat hyvän pohjan sille, että otteluissa oli välillä hurja vauhti ja pelaajien otteluissa juoksemat kilometrimäärät olivat siten myös korkeita. Yleisesti joukkueet panostivat hyökkäysvoittoiseen peliin ja usein lähtökohta oli, että jokaisen syötön on mentävä eteenpäin. Ilmeisesti Norjassa oli seurattu tarkasti Englannin liigaa 80-luvulla…

- Kotimaisessa Veikkausliigassa peli on mielestäni taidokkaampaa ja jollain tavalla järkevämpääkin. Erityisen innoissani olen ollut viime vuosien kehityksestä, sillä yhä useammat joukkueet panostavat lyhytsyöttö- ja hallintapeliin eli siihen, että pallo pysyisi omalla joukkueella. Silloin pelaaminen on pelaajillekin haastavampaa, kehittävämpää ja mielekkäämpää. Väitän lisäksi, että tällaisen taidokkaamman fudiksen seuraaminen on yleisöllekin viihdyttävämpää ja tuo pitkässä juoksussa Suomeenkin Norjan kaltaiset yleisömassat katsomoihin!

Ura

Unelmajoukkueesi kokoonpano?

- Tämä kokoonpano on kerätty pelaajista, joiden kanssa olen urani aikana pelannut samassa joukkueessa:

Maalivahti: Jussi Jääskeläinen/Panu Toivonen

Oikea puolustaja: Vesa Kiljunen

Oikea toppari: Juha Reini

Vasen toppari: Joakim Jensen

Vasen puolustaja: Kokoonpanon valitsija

Keskikenttä: Toni Kolehmainen

Keskikenttä: Jarmo Köykkä

Keskikenttä: Petri Kokko

Keskikenttä: Janne Hietanen

Hyökkääjä: Jani Pylkäs

Hyökkääjä: Jari Jäväjä

- Kokoonpanosta jäi pois useita erinomaisen hyviä jalkapalloilijoita (mm. Yeremenko jr. kurinpidollisistä syistä) ja myönnän, että kokoonpano on ”hieman” kaveripainotteinen. Mutta näiden pelaajien kanssa lähtisin mielelläni pitkälle pelimatkalle tai saunailtaan!

Urasi mieleenpainuvimmat ottelut?

- Uefa-cup matsi Grazer AK-VPS Arnold Schwarzenegger-stadionilla 1998, jo edellä mainittu Lilleström-ottelu, Suomen cupin finaali HJK-Allianssi 2003 sekä tietenkin AC Oulu-Atlantis FC 21.10.2006.

Urasi paras valmentaja?

- Olen ollut onnekas valmentajien suhteen. Harvalla pelaajalla on ollut mahdollisuus työskennellä niin monen Suomessa vaikuttaneen huippuvalmentajan kanssa kuin minulla. Erityisesti täytyy mainita nimet Hannu Touru, Juha Malinen, Keith Armstrong ja Harri Kampman. Heillä kaikilla on omat vahvuutensa valmentajina ja he poikkeavat toisistaan erityisesti johtamistyylin osalta. Erityisesti arvostan Harri Kampmanin positiivista ja rauhallista johtamistyyliä, jossa yksilöille annetaan tilaa ja vuorovaikutusta pyritään luomaan pelaajien ja valmentajan välille.

Komein tekemäsi maali?

- HJK:n paidassa Kupittaalla (taisi olla jo silloin Veritas-Stadion) FC Interiä vastaan kaudella 2004, kun ohjasin Jon Poulsenin hieman taakse jääneen keskityksen kantapäällä takanurkkaan ohi hölmistyneen Magnus Bahnen.

- Mieleenpainuvin maali on toki vuodelta 1999. Pelasin silloin VPS:ssa ja vastassa oli jälleen FC Inter Kupittaalla. Puskin pallon reippaan myötätuulen avustamana n. 45 metristä maaliin! Pallo pomppasi ensimmäisen kerran 16 metrin viivalla, maalivahti juoksi pallon alta ja hokkus pokkus pallo oli maalissa! Usko tai älä, kyseinen maalivahti oli Magnus Bahne! Mankku on varmasti tyytyväinen kuullessaan lopettamispäätöksestäni…

Kuvaile itseäsi kapteenina

- Olen pyrkinyt olemaan esimerkillinen. Lisäksi olen omalla käytökselläni pyrkinyt luomaan hyvää työskentelyilmapiiriä joukkueeseen. Hyvä työskentelyilmapiiri tarkoittaa mm. sitä, että jokainen yksilö saa olla oma itsensä, epäonnistumisen pelko ei kahlitse pelaajia ja kaikilla on oikeus sanoa mielipiteensä. Usein olen myös muistuttanut nuorempia pelaajia siitä, että ”mitä enemmän nautit työstäsi, sitä paremmat ovat onnistumisen edellytykset”. Itse olen nauttinut suunnattomasti pelaamisesta, harjoittelusta sekä muista joukkueen yhteisistä tapahtumista ja toivottavasti se innostus on tarttunut myös muihin!

Katsomokulttuuri

Mitä mieltä olet soihtujen ja savujen käytöstä katsomoissa?

- Ehdottomasti tervetulleita tunnelman nostattajia!

Minkä tyyppistä kannustamista näkisit mielellään lisää katsomoissa?

- Enemmän toivoisin, että kaikki matseihin tulevat tunnustaisivat väriä! Kaikille päälle vähintään kaulahuivi tietenkin edellyttäen, että kyseisiä tuotteita on tarjolla! Värin tunnustaminen toisi automaattisesti lisää tunnelmaa katsomoon ja sitä kautta ihan tavalliset katsojatkin uskaltaisivat osallistua enemmän ottelun tapahtumiin.

Kuinka tärkeätä yleisön/Sinitähtien kannustus on pelaajille?

- On suuri ero pelata jalkapalloa kannustavan yleisön edessä kuin tyhjälle katsomolle tai pelkästään suorituksia arvostelevalle yleisölle. Kannustus auttaa pelaajia saamaan itsestään entistä enemmän irti sekä luomaan tunteen, että ”meidän tekemää työtä arvostetaan”. Tämä puolestaan vaikuttaa positiivisesti pelaajien itseluottamukseen ja sitä kautta pelin tasoon!

- Sinitähdillä on mielestäni ratkaisevan tärkeä rooli tunnelman kasvattajana AC Oulun otteluissa. Sinitähtien panos on vaikuttanut positiivisesti koettuun tunnelmaan Castrenin kentällä. Lisäksi pelaajia on ihastuttanut vierasotteluissa saatu tuki kauden 2006 aikana!

Missä pelissä oli tällä kaudella paras tunnelma, jos nousupeli jätetään pois laskuista?

- Mielestäni kotiottelussa RoPSia vastaan. Se ottelu ei jättänyt ketään paikalla ollutta kylmäksi. Ei minuakaan…

Sekalaiset

Luetko Internetin futisfoorumeita?

- Olen tietoinen kyseisistä foorumeista ja olen joskus niissä vieraillutkin, mutta kokemani perusteella olen sitä mieltä, että se maailma olkoon kannattajien omaisuutta!

Mielipiteesi kehityksestä, jonka seurauksena keinonurmien määrä kasvaa koko ajan Suomessa?

- Väistämätön kehityssuunta! Olen kyllä luonnonnurmien vankkumaton kannattaja, mutta ymmärrän myös keinonurmien mukanaan tuomat edut.

Mikä on mielestäsi sopiva määrä joukkueita Veikkausliigassa?

- Tällä hetkellä mielestäni 14 joukkuetta. Toinen vaihtoehto olisi 12 joukkuetta.

Tulevaisuus

Vieläkö ura jatkuu ensi kaudella AC:n paidassa?

- Pitkällisen harkinnan tuloksena olen päättänyt lopettaa 15 vuotta kestäneen ammattilaisurani menneeseen kauteen. Harva pelaaja saa kunnian lopettaa niin hienoon otteluun (AC Oulu-Atlantis) ja tunnelmaan kuin minä. Sain siis poistua kentältä voittajana! Muutenkin voin käsi sydämellä vakuuttaa, että mitään ei jää hampaankoloon ja olen saanut jalkapallolta enemmän kuin koskaan osasin odottaa.

- Päätös oli vaikea ja olen erittäin tyytyväinen, että pystyin tekemään henkilökohtaisen päätöksen ilman muiden painostusta.

Kiinnostaako valmentaminen oman aktiiviuran jälkeen?

- Kiinnostaa kyllä, mutta ei vielä tulevana vuonna. Alustavasti uskoisin olevani mukana omien poikieni (Miska 6 v. ja Asla 2 v.) kautta. Ammattiin valmentajana en siis toistaiseksi usko.


- Lopuksi vielä suurkiitokset Sinitähdille yhteistyöstä ja kannustuksesta! Samoin myös kaikille, jotka tämän lukevat ja tuntevat, että ovat uraani jollain tavalla vaikuttaneet!


Toimitus 12.11.2006