Elokuun kuudestoista ja kauden 2010 kauan odotettu vierasreissu Maarianhaminaan. Se oli tähtäin kun kymmenen AC Oulun kannattajaa suuntasivat reittinsä tuolle saarelle kannustaakseen rakkaimman seuransa takaisin voittojen tielle.

Jo edellisenä päivänä oli viisi kannattajaa valunut Oulusta tähtäimenään Turku ja maanantai-aamuna odottava laivareissu Affenanmaalle. Yksi sankari oli liittynyt tähän pohjoisen porukkaan Helsingistä käsin ja sunnuntai-ilta olikin vierähtänyt Turun Derbyä katsoessa ja kuppiloissa istuessa.

Maanantai-aamu valkeni viimein varhaisena ja utuisena Helsingissä. Pasilan asemalle oli kokoontunut jo aamu viiden jälkeen viiden hengen 
kannattajajoukko joka odotti kello 5.46 starttaavaa junaansa. Viimein Intercity-juna lipui asemalle ja porukka liukeni matkavälineen
syvyyteen. Unihiekat huuhtoutuivat silmistä kun tarjoiluvaunun kärrystä poistettiin sumpit ja aamupalat virkenemisen toivossa. Matkan 
taittuessa länteen alkoi joukon takana kuulua myös tuttua ärrän päräyttelyä, kun Urhon-tiimi Tero Karhun voimin oli matkalla samalla 
kulkupelillä kohden illan ottelupaikkakuntaa.

Kello 7.44 juna saapui viimein Turun Satamaan ja marssiaskeleet suuntasivat kohden Viking Linen terminaalia. Paikalle saavuttua löytyi terminaalin kahvilasta tuttua porukkaa. Edellisenä päivänä saapunut iskujoukko ryysti aamukahvejaan ja oli aika sulautua läpsyttelyjen vaihtuessa yhdeksi röykkiöksi. Porinatuokion jälkeen koitti aika laivaan astumiseen...

Kun 8.45 startannut paatti lipui lainehilla, ei mennyt aikaakaan kun osa porukasta jo löysi tiensä kompleksin baariin. AC Oulu-lipulla koristeltu baarin loossi otettiin hetkessä haltuun ja alkoi armoton nestetankkaus, olihan hellepäivä luvassa...

Ensimmäiset äänenavaukset suoritettiin jo hyvissä ajoin ennen aamukymmentä läpän lentäessä lennokkaasti siinä sivussa. Spekulointia ottelusta ja uusien laulujen sisäänajoa.

Aikaraudan takoessa kello yhtä osa porukasta vääntäytyi vetämään murua rinnan alle ja poistamaan taxfreestä huokean halavat matkaevväät. Laulujen volyymi tasokin oli huomaamatta noussut lähes äärimmilleen kun piskuisessa hytissä jalat paukuttivat lattiaa, rallatusten ylistäessä AC Oulun sanomaa... 

Vartin yli kaksi laiva saapui viimein Maarianhaminan satamaan ja oli aika vallata saari. Railakkaiden sointujen purkautuessa kannattajien keuhkoista sai laulut myös muilta matkaajilta kiitoksia taputusten muodossa. Tosin taisi joukossa olla naamanorsunvitulla kulkevaa henkilökuntaakin jota ei pohjoisen ylpeyden ylistys maanantai-päivänä liiemmin hymyilyttänyt.

Matkatavarat sullottiin lukkojen taakse sataman uumeniin ja auringon paisteen tervehtiessä alkoi penetroituminen saareen. Ei mennyt aikaakaan kun apostolin kyyti kuljetti joukkion läheisille puistonpenkeille jossa jatkuikin jo ajat sitten alkanut laulanta. Kun kerran autonomiselle saarelle saavuttiin niin pitihän se valloittaa ottelupäivän kunniaksi rakkaalle seurallemme. Kekseliäs porukka vetikin ylpeänä AC Oulu-lippunsa jylhästi meren rannan kallioilla seisseen lipputangon salkoon osoittaakseen kunniaa seuralleen.

Oli jälleen aika uuden leirintäpaikan etsimisen ja niinpä porukka valuikin jo kohti Maarianhaminan keskustaa. Matkalla uuteen tukikohtaan tulikin yllättäen puhelinsoitto Ouluradiosta. Rakkaan kotikaupungin ämyri halusi haastatella pitkän matkan taittanutta kannattajaryhmää. Laulujen kaikuessa radioaalloille ja tarinan lentäessä välittyivät tunnelmat suoraan kotikaupunkiin saakka mitä prameimmalla tavalla.

Viimein löytyi myös seuraava tukikohta kauniista puistomaisemasta jonne maastouduttiin alta aikayksikön. Hetken vierähdettyä oli pystyssä jo pienimuotoiset puistohöntsät kun Etelän Pellet ja Oulun Pojat mittelivät keskenään. 'Vittupäätoppari' Testaburgerin ilmatilanhallinta ja avaukset, höystettynä Mungon tilanteolla ja Kaxin kliinisillä viimeistelyillä tekivät selvää jälkeä etelän sudeeteista. 10-1 lukemat kertoivat karua kieltä jolle ei jäänyt tilaa selittelyille.

Ennen höntsäilyä sattui myös mielenkiintoinen episodi kun osa kannattajista oli bongannut kaudella 2008 AC Oulun takalinjoja hallinneen Boussad Houchen kaupungilla. 'Boubosse' tulikin heittämään läppää entisen seuransa kannattajien kanssa leppoisassa hengessä vaikka illalla kyseisen herran piti pelatakkin Maarianhaminan IFK:n avauksessa. Ehkä lämminhenkinen kohtaaminen auttoi edes pienellä psykologisella tavalla myös illan otteluun.

Aika oli vierähtänyt kuin siivillä ja kuuden maissa oli aika valua kohti ydin keskustaa. Pub Ettanin terassit otettiinkin lopulta haltuun ja alkoi viimeinen silaus matsiin valmistautumisessa. Parin tunnin hengailun jälkeen olikin aika siirtyä Wiklöf Holding Areenalle kun puoli yhdeksän alkava kliimaksi läheni.

Kotijoukkueen pelisilmästä kertoi paljon hienosti järjestelty kaljanarikka sisäänkäynnin yhteydessä jonne vieraskannattajat saivat jättää juominkinsa. Muutoinkin homma pelasi järjestysmiehiä myöten jotka ymmärtävät kannatuskulttuurin päälle huomattavasti paremmin kuin manner-Suomessa. Havaittavissa ei ollut yhtään sellaista kitinää ja provosointia kuten muilla paikkakunnilla tulee kohdattua. Ei ollut kahden metrin päässä silmiin tuijottavaa sikaniskaa ja tuskin olisi kohdattu myöskään kotijoukkueen maaleja juhlivia järkkäreitä, kun niihinkin muilla paikkakunnilla on valitettavasti joutunut tottumaan.

Viimein päivän huipentuma sai kaiken huomion kun AC Oulun pelaajat marssivat kentälle. Samalla alkoi myös kymmenhenkisen kannattajaryhmän intensiivinen laulanta joka jatkui koko 90 minuuttia lähes taukoamatta. Edes puoliajan 0-0 tilanne ei estänyt sitä, että rakkaan seuran pelaajat laulettiin tauolle.

Toinen puoliaika repäisi lopulta kauniin punertavana hohkanneen taivaan. Joonas Pennanen iski AC Oulun johto-osuman ja eufoorinen juhlinta räjähti valloilleen. Ja ei aikaakaan kun mielihyvän ja epätodellisuuden rajamailla mylvinyt kannattajaryhmä sai todistaa ratkaisevaa 0-2 osumaa 'Jonkensteinin' säestäessä. Loppumatsi menikin silkassa hurmoksessa ja pitkiin aikoihin makein voitto oli todistettu paikan päällä. 




Niin kaunista, niin ainutlaatuista...

Ottelun päätyttyä ja pelaajien kiitellessä pitkän matkan taittaneita kannattajia laulu raikasi stadionilla vielä pitkään...

Kellon painuessa kohti ilta yhtätoista kannattajat viimein astelivat ulos stadionilta hyvän olon vallatessa joka ikisen solun ja mielen sopukan. Laulaen marssinut ryhmä otti suunnaksi jälleen Pub Ettanin. Paikalle saavuttua kuitenkin jouduttiin todistamaan paikan olevan pilkkopimeä. Ilmeisesti Pubin pitäjä oli nähnyt ottelutuloksen ja halusi viettää rauhallisen illan sulkemalla liikkeen aiemmin.

Hätä ei ollut kummoinen kun paikalla ollut Tukholmasta saapunut AC Oulun kannattaja ohjasi meidät toiseen ravintolaan. Voitonmaljat kilisteltyä olikin aika erkaantua tutuksi tulleesta ryhmästä. 23.45 lähtevä laiva odotti suurinta osaa porukasta kun taasen kaksi sankaria jäi vielä viettämään iltaa saarelle. Toisilla oli näet suuntana Tukholma, toisilla Helsinki. 

Kahdeksan kannattajan saavuttua satamaan olikin jo AC Oulu pelaajineen paikalla odottamassa omaa laivaansa. Valitettavasti purkit olivat erit kun joukkue matkasi Silja Linella ja kannattajat Vikingillä. Joka tapauksessa molemmissa paateissa jatkuivat voitonjuhlat myöhälle yöhön...

'AC Oulu, Oi Oulu Oulu
On meidän Ylpeys Ylpeys Pohjoisen
Pitkä matka, on meillä kotiin
Mut vierasvoitto lämmittää...'

Vähintään kerrotunlainen spektaakkeli on vielä tänä kautena luvassa, kun kauden päätösottelussa kohdataan FF Jaro Pietarsaaressa. AC Oulua hengittäviä ihmisiä kokoontuu varmaasti runsain mitoin katsomoon kyseisessä ottelussa siivittämään rakasta seuraansa kohti voittoa. Lukuisia kilometrejä, monia tarinoita, mutta vain yksi rakkaus, AC Oulu! Tuuhan völöjyyn laulaen kirjoittamaan AC Oulun tarinaa myös vieraskatsomoihin!

-Brinde